Hyvää yötä, rakas.

"Saanko mä ottaa mun omat tyynyt mukaan, mulle tulee muuten niitä ikävä."

Muista aina että äiti rakastaa sinua ihan mahdottoman paljon.

Lupaa pitää hyvää huolta äidin kaulakorusta.

"Onko siellä asfalttia"

Äidin hartain toive on, että sinulla olisi hyvä olla.

"Mitäs jos ampiainen pistää mua siellä"

"Saanko ottaa pyörän mukaan"

"Mä en pääse sieltä ikinä kotiin, mulla on aina huono olla"

"Kuoleeko siihen, jos sormi katkeaa"

"Miltä ruohosipulista tuntuu sitten kun se on kuollut? Näkeekö se? Kuuleeko se?"

"Miltä pyöryttäminen tuntuu?"

"Missä korvat on kiinni?"

On löytynyt hyvä paikka. Paljon paljon mukavampi kuin se mistä aiemmin puhuttiin. Äiti ja sosiaalityöntekijä on tehnyt paljon töitä, että sinulle löytyi paras mahdollinen paikka, jossa on hyvä ja turvallinen, rauhallinen olla. Se on maaseudulla. Ja pääset sinne jo keskiviikkona. Ammatillinen perhekoti.

Luovuttaja. Lasta kantaa vatsassaan, imettää, hoivaa ja hoitaa, elää lastaan varten, elää lapselle ja sitten.

Luovuttaa.

Nostaa kädet ilmaan ja huutaa Luovutan, en osaa enää. En pysty omaa lastani auttamaan, vaikka rakastaisin hänet puhki. En vain pysty siihen.

jos...

jos olisin valinnut elämäni toisin

jos olisin lähtenyt aiemmin lasten kanssa pois sieltä

jos olisin ollut vahvempi

jos olisin tiennyt, mitä helvettiä avioliitto voi olla en olisi..

Kuvittelin, että kaikki kääntyy parhain päin, kun lähden lasten kanssa pois. Otan eron. Myydään talo. Elämä hymyilee, kyllä tämä tästä. Helvetti on ohi?

Miten on mahdollista elää samaan aikaan helvetissä ja paratiisissa?

Miksi yksi lapsi oireilee näin vahvasti, miksi ei ole huolta muista lapsista?

Vai alkoiko se todellinen helvetti vasta siitä kun itse aloin toipumaan menneestä ja näin lapsen tuskan?

Kuinka kestän sen hetken kun vien lapseni sinne vieraaseen paikkaan keskiviikkona?

Kuinka voin jättää lapseni toisten ihmisten huomaan?

Kuinka voin luottaa heihin, tuntematta heitä lainkaan?

Kutsuuko lapseni joskus sitä naista äidikseen?

Onko siellä hyvä olla?

Kuullostavatko sen paikan elämän äänet sähköääniltä päässä, niinkuin täällä kotona?

Onko siellä turvapaikkaa, jonne menet rauhoittumaan, niinkuin täällä kotona?

Tuletko enää koskaan takaisin kotiin?

Kuinka voin ikinä antaa tätä itselleni anteeksi?

Kuinka kestän sen kun näen sisarustesi ikävän kasvavan?

Kuinka kestän oman ikäväni?

Millainen äiti on luovuttaja?

Onko tästä mitään hyötyä, paranetko siellä, rakkaani, vai aloitetaanko kaikesta huolimatta se antipsykoottinen lääkitys?

Kasvaako sinusta vielä hyvä mies jollekin naiselle, hyvä isä lapsillesi, hyvä työkaveri ja rakastettu ystävä?

Vihaatko äitiä, kun kasvat vanhemmaksi?

<3 anteeksi

On ihanaa lukea pienille iltasatua, näinä iltoina, kun se on rauhallisissa tunnelmissa mahdollista. Tänään oli sellainen loppuilta.

"Kyllä sinä jaksat, minä tiedän sen. Sinä jaksat ja selviät tästäkin. Sinä jaksat."

Heihei, ajelkaa varovasti! 

"Mitäs sinä jätkä oikein meinaat. Mitä sinä olet tehnyt? ...  No niin, lähdetäänpäs ajelemaan. Käydään illalla saunassa. Tuodaan huomenna illalla sitten takaisi kotiin, mites ensi viikko, miten kouluun lähtö.."

"Äiti mä otan rullalaudan ja hyrrät ja kuulosuojaimet mukaan, muuten en saa nukuttua kun mummo ja pappa kuorsaa", Et sinä ennen ole mummolassa niitä suojaimia tarvinnut. "Nyt tarvitsen."

Seuraavan kun käyttäydyt näin,  joudun soittamaan poliisit paikalle. "Ei lapset joudu putkaan" Ei niin, jos lapsella on noin huono olo ja tilanne on vaarallinen, poliisit voivat tulla turvallisesti lopettamaan tällaisen tilanteen ja viedä tarvittaessa lapsen  käymään vaikka lääkärissä. Ymmärrätkö että ole käyttäytynyt väärin? "Minusta tuntuu oudolle nyt." ja lähtee ulos leikkimään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

"Olemme tunnissa siellä, lähdemme heti ajamaan"

"Tulenko töistä pois kesken päivän, pärjäättekö siellä"

"Joko se on rauhoittunut"

"Tarviitko apua siel"

Pring pring. Sosiaalipäivystäjä, olitte soittaneet. Niin näytti papereissa lukevan, että kehoitetaan ottamaan yhteyttä jos tulee tilanne.Perjantaina kotiutunut psykiatrian osastolta. On varmasti raskasta. Poliisi. Ainut virkavalta joka saa käyttää voimakeinoja. Ei. Kyllä näitä nykyään on paljon. Soitat poliisit jos toistuu, muuta ei voida tehdä. Kyllä, myös 10-vuotiaalle. Ei ole lähialueilla paikkoja vapaana, kaikki paikat ovat täynnä. Yrittäkää selvitä viikonlopun yli. Ensi viikolla mietitään jatkoa mutta enää kaksi viikkoa sovittuun sijoitukseen. Toimit oikein, en osaa antaa muita neuvoja. Rauhoittelet, pelastat muut lapset ja soitat 112. Ei ole kotona lastensuojelullista tarvetta, emme voi auttaa tässä tilanteessa enempää. Onko rauhoittunut, mitä tekee vessassa, voiko tällähetkellä siellä vahingoittaa itseään.  Voisiko mennä mummolaan?

Äiti laskee nyt viiteen ja päästän irti, jos lupaat olla satuttamatta itseäsi tai muita. Yksi, kaksi kolme neljä viisi. Juoksee vessaan ja lukkiutuu sinne. Huutaa ja huutaa ja huutaa.... Soittaa pikkupianoa, rauhoittuu tunnissa.

Laita siihen pakastepussi, onko se pois sijoiltaan? Ei ole sai vain kovan täräyksen.

Holding ote epäonnistuu täysin, äiti nousee ilmaan. Peittoa ympärille ettei pysty enempää lyömään tai puremaan, ettei tule enempää vahinkoja. Apua. Olkapäähän sattuu, isosiskolla ventti kädessä toisen kynsistä. 

Tule *** tänne, hae puhelin, odota siinä, älä soita vielä. Auta ottamaan keppi pois, tämä on vaarallista.

"Mä tapan sut"

"Mä tapan sut tällä kepillä"

Et voi lyödä äitiä, rauhoitu. Laita se keppi pois, anna keppi äidille. Anna keppi äidille ennenkuin kenenkään sattuu. Tuo sattuu. Lyönti, pieni poika kauhuissaan ja vihan riivaamana huutaa ja hakkaa ja huitoo terävällä kepillään. 

RAUHOITU!

Kuuluu ryske ja rytinä, lamppu heiluu. Mitä siellä tapahtuu? Hakkaa päätään seinään, raapii ikkunaa, lyö ikkunaa, hakkaa seiniä ja ovia.

Laita se kahvakuula alas. "Mä tapan sut tällä" "Mä hajotan tällä telkkarin"  Laita se kuula alas, et voi toimia noin. Tässä voi käydä huonosti.Laita kuula pois niin saat puhelimesi. 

"jos sä et anna mun puhelinta, niin sinulle tapahtuu jotain pahaa", pyörittelee kahvakuulaa käsissään.

"Älä mässytä sitä jäätelöä. Älä mässytä." Lopetin jo jäätelönsyönnin pitkän aikaa sitten.

"plääplääpäläpäläpäläpläää"

"Niin mä laitoin siihen niiden lappuun että Ajattelen päivittäin itsemurhaa, mutten kuitenkaan tekisi sitä" Äiti on tästä huolissaan. Miksi ajattelet itsemurhaa? "MITÄ VÄLIÄ" On sillä väliä, sitä ei voi peruuttaa, kuolemaa ei voi peruuttaa. Äidille ja sisaruksille ja mummolle ja papalle ja kaikille tulisi todella surullinen mieli. "MITÄ VÄLIÄ!"

Oli hyvää ruokaa. 

Olipa mukava kun otit puhtaat astiat pois koneesta :) Kiitos. Haluaisitko vielä kattaa pöydän? "EN, paska."

Joo, me leikitään kiltisti! 

Äitiäiti me oltiin jo ulkona, on kiva leikkiä! Hyrrät on mukavia.  Äiti musta tuntuu että mä oon nyt lopettanut skeittauksen. Mä en kai tykkää siitä enää.

Huomenta äiti!

-äiti <3

Pysy lintuna

Katson eteeni varoen

näen pimeyttä, haurautta, pelkoa ja kärsimystä.

Silmät, joihin katson, joihin katseeni kohtaa

ei olekaan peilikuvani, 

eivät olekkaan minun kasvoni, 

näen toisen kärsimyksen.

Tuiman ja tiukan katseen takana näen pienen kyyneleen.

Kovien, satuttavien sanojen, nimityksien ja huutojen takana

kuulen pienen värähdyksen, joka koskettaan samanlaista sieluani.

Vaikka osaan jotenkin ymmärtää tuskaasi, en pysty auttamaan.

Pienikin kosketus voi satuttaa hauraan sielun,

pieni kuiskaus on kuin huutoa kaikuvine äänineen.

Vajoat pimeän meren pohjaan

Teet siitä maailmasi

Pyydät meitä elämään maailmassasi tavallasi, mutta se ei ole mahdollista.

Emme osaa piilottaa elämämme ääniä, meidän on saatava ilmaa.

Vaikka satutat minua, 

vaikka sanasi satuttavat enemmän kuin kenenkään muun,

rakastan sinua aina, vaikka et ole kuullutkaan sitä,

etkä varmaan kuuntelisikaan.

Ne ovat sinulle vain tyhjiä sanoja.

Et osaa enään tuntea muuta kuin kärsimystä.

Toivoisin, että voisin siirtää kaiken tuskan minuun, 

voisin niellä sen vuoksesi, kyllä kestäisin.

Uisin syvästä pohjasta pois, pitäisin kiinni elämäni köydestä,

jatkaisin omaa polkuani hitain, mutta varmoin askelin.

Se on vain mahdotonta, On aika antaa muiden auttaa,

jotta voisit löytää onnen, se on hartain toiveeni,

haluan polullesi iloa, onnellisuutta ja rakkautta.

-sisko-

Kotona, suoraan yläkertaan noutamaan kuulosuojaimia.

Keittiöön avaamaan osastolta lähtiäislahjaksi saatua pakettia. "Vitun paska lahja mä en tällaista halunnu" Tuoli lentää pitkin keittiön lattiaa, lapsi huutaa ja juoksee kohti yläkertaan, lukkiutuu vessaan kiroaa noituu hakkaa ovea, itkee. 

16:00 Syömään! Vittulesboläskipaska mä en täällä syö omomomom lässynlässyn, jatkuva puhetulva tuo suusta ulos merkityksettömiä sanoja ja tavuja, poistuu lautasen kera omaan huoneeseensa syömään.

16:30 Pelataanko yhdessä skippoa? Peli alkaa, tämähän sujuu hienosti! "Miks sä VITTU laitoit ton korttis tohon ku mun olis käynyt saatanan LESBO! Mä en pelaa enää, luovutanm kerään kottini pois, siivotkaa sitten jälkenne kun olette pelanneet ja tuokaa peli mun koulupöydälle.

(äiti on puhelimessa, oven takaa kuuluu "päläpäläpäläpäläpäläpää.. taukoamatta kunnes lopetan puhelun . ) Huoh. täällä olikin 2 viikkoa niin rauhallista, nyt tämä taas alkaa. Jaksanko vielä tämän päivän, jaksanko huomisen. Kuinka jaksan vielä kaksi viikkoa??

18:30 Tiedätkö mitä nyt jatkossa tapahtuu? 2 viikon kuluttua menet vähäksi aikaa perhetukikeskukseen? "Mä joudun olemaan siellä monta vuotta, ei tää mene ohi" Haluatko olla siellä niin kauan? En. Haluan olla 4-6 viikkoa, mutta ei se auta mua vituttaa täällä kaikki.

Pikkuveljen 5v jutustelua eilen... "Mä en haluais että se tulee kotiin huomenna" Miksi sinusta tuntuu siltä? " Täällä on ollut niin kiva leikkiä kun se ei ole kotona" **hiljaisuus ** :´(

Keskiviikkona se sovittiin, lapsi sijoitetaan hetkeksi, avohuollon tukitoimena, että saataisiin tähän breikki, katko, välimatka, rauha? "Älä syytä itseäsi, et ole tehnyt mitään väärin, olet kauan taistellut, tehnyt kaikkesi, jaksanut. Ei sillä ole sairaalahoidon tarvetta, ihana poika! Niin hyvät käytöstavat! Peittää petinsäkin ja pitää pienemmistä osastolla huolta! Teidän tulee nyt kaikkien siellä kotona, MYÖS MUIDEN LASTEN, miettiä teidän perheen vuorovaikutustaitojen lisäämistä " no huh huh.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun täällä osastolla näimme kiukkukohtauksen, kesti 2,5 h. jouduttiin kiinnipitäen, kantan tuomaan autosta osastolle. huusi ja raivosi viskoi tavaraoita, hakkasi päähänsä jäljen kun oli lukkiutuneena vessaan"  .. niin, näitä meillä on kotona päivittäin, rajumpina vain...

Edellinen viikonloppu, kotona lomalla.

"Hei! Tossakin vois tehdä itsemurhan! Hyppää sä ensin tohon kiukaaseen, mä hyppään sitten perässä" " En mä halua, en hyppää" Sanoi pikkuveli, 5v

"Mä kokeilen tehdä täältä itsemurhan! Mä hyppään täältä katolta!" ja osastolla: "en ole sanonut noin, en halua vahingoittaa itseäni, sisko ja veli valehtelevat, toi sen sanoi" ja osaston henkilökunta "kyllä sinulla on varmasti paha mieli kun joudut aina kotona syytetyksi ja toiset !pienemmät! sisaruksesi valehtelevat noin paljon! ... 

Jos vielä kiusaat tai satutat pienempiä pyörä lähtee arestiin.. ja niinhän siinä taas kävi, pyörä lähti.. samoin mopo lapselta, heittelee ulkona pyörätelinettä, rikkoo sisarusten tavaroita riehuu ja rellestää. ei tuohon uskalla väliin mennä. Soitanko ambulanssin?

Teimme täällä osastolla masennuskyselyn, kotiolosta ja sairaalassaolosta. koti pisteet 38, sairaalassaolo pisteet 10, masennuksen raja menee siinä 16 kohdalla...

7.5.12 Lääkärin vastaanotolla.. osastojakson tavoite laajahko, saada lapsi voimaan paremmin. Lapsen ainut toive : "Kotona aletaan käyttämään vain viittomakieltä, sitten kaikki on hyvin." Sisarusten toiveet "ettei se enää lyö, potki, vedä hiuksista, riko leluja, polkupyörää, tavaroita, huuda, hakkaa ovia, mekasta, sotke meidän huonetta, haku, nimittele, kiusaa ruokapöydässä, että sen kanssa voisi edes joskus jutella hetken" Äidin toive.. olen 5 vuotta hakenut lapselle apua, joko se nyt olisi mahdollista saada? En enää jaksa, meidän perhe ei enää jaksa, poika ei enää itsekään jaksa tätä. Auttakaa poikaa, auttakaa meitä kaikkia. Holdingissa en jaksa enää pitää saamatta itse vammoja. Ai käärin mattoon? Ei riitä henkiset eikä fyysiset voimat, lopputuloksena nykyään lapsen paikalta poistuminen ovet paukkuen ja sen jälkeen tavaroiden rikkominen. Viimeksi sanoi "häipyvänsä" eikä koskaan tule takaisin.

"Ei, ei koulussa ole ongelmia, kiltti hiljainen ja rauhallinen poika, ujo ja arahko, sulkeutuneen oloinen, on pari kaveria joiden kanssa juttelee ja joskus leikii"