IsoSiskon kirjoittama runo, pikkuveljelle:

Pysy lintuna

Katson eteeni varoen

näen pimeyttä, haurautta, pelkoa ja kärsimystä.

Silmät, joihin katson, joihin katseeni kohtaa

ei olekaan peilikuvani, 

eivät olekkaan minun kasvoni, 

näen toisen kärsimyksen.

 

Tuiman ja tiukan katseen takana näen pienen kyyneleen.

Kovien, satuttavien sanojen, nimityksien ja huutojen takana

kuulen pienen värähdyksen, joka koskettaan samanlaista sieluani.

 

Vaikka osaan jotenkin ymmärtää tuskaasi, en pysty auttamaan.

Pienikin kosketus voi satuttaa hauraan sielun,

pieni kuiskaus on kuin huutoa kaikuvine äänineen.

 

Vajoat pimeän meren pohjaan

Teet siitä maailmasi

Pyydät meitä elämään maailmassasi tavallasi, mutta se ei ole mahdollista.

Emme osaa piilottaa elämämme ääniä, meidän on saatava ilmaa.

 

Vaikka satutat minua, 

vaikka sanasi satuttavat enemmän kuin kenenkään muun,

rakastan sinua aina, vaikka et ole kuullutkaan sitä,

etkä varmaan kuuntelisikaan.

Ne ovat sinulle vain tyhjiä sanoja.

Et osaa enään tuntea muuta kuin kärsimystä.

Toivoisin, että voisin siirtää kaiken tuskan minuun, 

voisin niellä sen vuoksesi, kyllä kestäisin.

Uisin syvästä pohjasta pois, pitäisin kiinni elämäni köydestä,

jatkaisin omaa polkuani hitain, mutta varmoin askelin.

Se on vain mahdotonta, On aika antaa muiden auttaa,

jotta voisit löytää onnen, se on hartain toiveeni,

haluan polullesi iloa, onnellisuutta ja rakkautta.

-sisko-